02 Katedraali ulkoa

Uspenskin katedraali valmistui vuonna 1868, jolloin Suomi kuului vielä autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Katedraali on läntisen Euroopan suurin ortodoksinen pyhäkkö. Sen kokoa korostaa sijainti korkean kallion laella, jonne oli alunperin suunniteltu palatsia Venäjän keisarille. Katedraalilta avautuu näkymä merellisen Helsingin historialliseen empire-keskustaan. 

Ennen Uspenskin katedraalia Helsingin ortodoksisen seurakunnan pääpyhäkkö oli empire-keskustassa edelleen sijaitseva Pyhän Kolminaisuuden kirkko, joka vihittiin käyttöön seurakunnan perustamisvuonna 1827. Helsingin kaupunki kuitenkin laajeni 1800-luvulla voimakkaasti, ja myös ortodoksisen seurakunnan väkiluku kasvoi. Uspenskin katedraali rakennettiin vastaamaan lisääntyneeseen tilantarpeeseen, ja sen myös toivottiin korostavan autonomisen Suomen asemaa osana Venäjän suuriruhtinaskuntaa. 

Uspenskin katedraalin suunnitteli aikansa tunnetuin venäläinen arkkitehti A. M. Gornostajev. Kirkko rakennettiin pääasiassa lahjoitusvaroin, joista merkittävä osa tuli Venäjän keisarin lähipiiristä.

Katedraali vihittiin käyttöön 25. lokakuuta 1868. Keisari Aleksanteri II:n toiveesta kirkko pyhitettiin Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen muistolle, joka on kirkkoslaaviksi ”uspenie” - tästä juontuu nimi Uspenskin katedraali. Kirkko viettää temppelijuhlaansa eli praasniekkaa 15. elokuuta, joka on ortodoksisen kalenterin mukaan Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivä ja yksi kirkkovuoden kahdestatoista suuresta juhlasta.

Pian Uspenskin katedraalin valmistumisen jälkeen Katajanokan kalliosta lohkesi osa. Kallion, jolla kirkko seisoo, pelättiin sortuvan. Venäjän keisarille kirjoitettiin kirje, jossa pyydettiin apua. Keisarilta tuli lyhyt vastauskirje. ”Ei saa toistua”, hän totesi, ja kuin keisarin käskystä kalliot ovatkin pysyneet paikallaan.

Uspenskin katedraali on pohjakaavaltaan tyypillinen venäläis-bysanttilaisen tyylisuunnan kupolikirkko. Tämän tyylisuunnan kirkot olivat yleisiä Venäjällä jo 1300-luvulla. Vanhalle bysanttilaiselle ja venäläiselle kirkkoarkkitehtuurille ominaisesti katedraalin pohjan perusmuoto on neliö. Neliön sisäpuolelle hahmottuu tasavartinen risti. Ristin keskuksen yläpuolella kohoaa avara keskuskupoli, jota peittää jyrkkä telttakatto. Keskuskupolissa ja rakennuksen koko hahmossa on muistumia Moskovan Kolomenskojessa sijaitsevasta, 1500-luvulla rakennetusta Kristuksen taivaaseenastumisen kirkosta, jota arkkitehti Gornostajev piti lähtökohtanaan katedraalia suunnitellessaan. 

Katedraalin punasävyiset, käsittelemättömät rakennustiilet ovat 1800-luvun venäläiselle kirkkoarkkitehtuurille varsin epätyypilliset. Tiilet tuotiin Krimin sodan aikana tuhoutuneesta Bomarsundin linnakkeesta Ahvenanmaalta. Hanke edustaa siis oman aikansa rakennusmateriaalin kierrättämistä. Katedraalin rappaamattomassa julkisivussa on romaanisia pilastereita ja kaaria, pyörökaari-ikkunoita, harkotuksia sekä risti-reliefejä.

Katedraalissa on neljätoista kullattua kupolia. Kolmetoista kirkkosalin yllä kohoavaa kupolia kuvaavat Kristusta ja Hänen kahtatoista apostoliaan. Kupolin muoto symboloi Pyhän Hengen liekkiä, joka laskeutui apostolien muodostaman Kirkon ylle Pyhän Kolminaisuuden päivänä eli helluntaina. Suurimman kupolin huippu ylettyy 70 metrin korkeuteen meren pinnasta. Kupolit on päällystetty 24 karaatin lehtikullalla. Lehtikulta on niin ohutta, että yhteen kupoliin sitä on tarvittu vain noin yhden kultasormuksen verran.

Katedraaliin kuuluu myös kellotorni, joka yhdistyy rakennukseen kallion rinnettä myötäilevän porraskäytävän avulla. Kellotorni muodostaa katedraalin talvisisäänkäynnin eteisen.

Katedraalin kryptassa sijaitsee pyhän Aleksanteri Hotovitskin kappeli.

Siirrymme nyt sisälle tarkastelemaan kirkkosalia.